Viisikymppisen naisen elämää. Elämän sisältönä lukeminen, askartelu, lätkä, elokuvat, postcrossaus, elokuvat, vapaaehtoistyö ja ihana joutenolo. Mukana reuma ja ajoittaiset muut harmit. Ajoittain hieman omituinen ja särmikäs, mutta helposti lähestyttävä. Täysin vaaraton. Ilahtuu hillittömästi saadessaan kommentteja.
Huomenna rukataan taas aikaa. Ystävä väittää, että nyt tulee pimeä aikaisemmin. Miten niin? Eikä tule. Pimeä tulee ihan samaan aikaan kuin ennenkin, me vaan käännellään kelloja. Ainakin naisen logiikan mukaan =)
Hupsista kun aika menee nopeasti! Joko kirjoitat säännöllisesti tai et kirjoita ollenkaan; mulle käy just näin. Kun ei muka ehdi kun ei kerkee. Niin varmaan.
Vietin tässä taas kerran piiiitkän toipumisajan kyynärpääleikkauksesta. Kaksi kuukautta. melkein päivälleen. Aika matoi, päätä puristi ja yritin olla laskematta päiviä. Yllättäen taas suoriuduttiin=)
Tavan mukaan varasin pinon lukemista. Nautinnollisinta oli lukea läpi Harry Potterit - joo-o kaikki seitsemän. Suosittelen ko. genren ystäville (jotka jo tietenkin ovat lukeneet ne aikaa sitten).
Hyvä ystävä meni kihloihin ja tapausta juhlittiin asianmukaisesti lauantaina. Parhaat kihlajaiset joissa olen ikinä ollut! Kiitokset isäntäväelle ja kihlaparille.
Tiedättekö mikä on välikuolema? Minä en tiennyt ennen lauantaita.
Uskomatonta, että koulut alkavat (tietääkseni) jo ensi viikolla!
Tunnustan odotavani innolla syksyä, ainakin alkusyksyä. Siis noin vuodenaikana, en tätä syksyä. Reilun viikon kuluttua menen leikkaukseen ja siinä taas tulee sitä pitkää toipumisaikaa. Mutta siihen on vielä viikko!
Reumapotilaiden hoito/hoitamatta jättäminen tuntuu (onneksi) olevan vielä esillä. Heinäkuussa luin Hesarin pääkirjoitussivulta artikkelin jossa paheksuttiin vaikeaa reumaa sairastavien leikkausten kikkailulla. Ohjeeksihan on annettu, että vaikeimmat leikkaukset tehdään yliopistosairaaloissa, mutta maakunnissa ja pienemmillä paikkakunnilla lääkärit eivät nyt pidäkään vaikeina/erityisosaamista vaativana leikkauksena esim. polven tekonivelen vaihtamista. On näes paljon kalliimpaa laittaa reumaatikko yliopistolliseen sairaalaan kuin aikanaan Heinolan Reumalle. Artikkelissa tehtiin ihan oikea johtopäätös; kyse on rahasta. Tai sen puutteesta. Miten muuten voi äkkiä omalta paikkakunnalta löytyäkin osaamista, kun ennen on lähetetty sovinnolla Heinolaan? Vai lieneekö taloon tullut jostain huippuortopedi?
Meillehän on annettu ohje valittaa hoidotta jättämisestän tai sen viivästymisestä; ensin valitat oman paikkakunnan sairaanhoitopiirin johtoon ja sitten Valviralle. Valvira kuulemma kerää näitä valituksia kevääseen saakka. Laitetaanko ne sitten mappi ö:hön vai mitä tapahtuu, en tiedä. Pahimmassa tapauksessa kiireellistä leikkausta tarvitseva kipulääketokkurassa yrittää kirjeitä rustata, ei kykene suoriutumaan omin avuin arjesta ja käyttää kotiapua (jos sellaista vielä jostain saa). Tämäkö on sitten halpaa. Tämäkö on oikein? Näinkö pitkäaikaissairaita nykyään kohdellaan?
Taas kerran tuon esille valtakunnalliset potilasjärjestöt. Mitä siellä tehdään? Mitä hyötyä niistä on? Käsittääkseni vähän jokaisen liiton säännöissä on jäsenten edunvalvonta ynnä muuta mukavaa. Eikä tämä nykymeno koske vain reumaatikkoja. Yksi jos toinenkin sairausryhmä on saanut tuntea nahoissaan terveyspalveluiden heikkenemisen. Nyt niitä liittoja tarvittaisiin ääntä pitämään ja oikeuksia puolustamaan. Onko hallintoon äänestetty epäpätevää porukkaa? Istuuko siellä samat naamat vuosikymmenestä toiseen? Tekeekö työtä sillä ajatuksella ettei meillä ennenkään ole tämmöistä tehty...Ainakin se porukka, joka niissä tänä vuonna istuu, joutaa vaihtoon. Se nähtiin miten siellä jäsenten etuja valvotaan. Huvittaa on se, että aktiiviseksi edunvalvonnaksi katsotaan riittävän, että kerätään jäseniltä tietoa hoidon järjestymisestä. Keräilkää vaan ihan rauhassa. Minäkin jo keräsin euroni pois teiltä.
Sofi Oksanen: Baby Jane
Kuvaus:
"Mitä tapahtui Pikille? Vitsimaakarille, jolla oli itkevän ilveilijän ääni, joka sokeutti, petkutti ja peitti kaiken sen, minkä hän halusikin olevan näkymätöntä itsessään. Miten kaupungin coolein lepakko päätyi vangiksi omaan kotiinsa, näkemään lähes nälkää?
Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F-41.0.
Pikiä yrittävät pitää pystyssä tyttöystävät. Nykyinen, tarinan minäkertoja, ja ex Bossa, jotka huolehtivat hänestä monin tavoin.
Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.
”Minä uskoin, että kaikki olisi mahdollista, ei minulla ollut mitään syytä epäillä. Me emme haaveilleet mistään, mitä pidin mahdottomana, vain pienistä suurista suloisista asioista, joihin ei tarvittu muuta kuin rakastettu ja tarpeeksi rakkautta, ja sitähän meillä oli uppeluksiin asti.”
Baby Jane, Sofi Oksasen toinen romaani, on kirjoitusta, joka vie jalat alta. Intohimoista, iskevää, peittelemätöntä. Kulmikas rakkaustarina nousee määriteltyjen ja määrittelemättömien ahdistushäiriöiden keskeltä eikä kaihda näyttää seksuaalisuuden sellaisiakaan puolia, jotka saavat tyydytyksensä vain huomaamattomien postilähetysten kautta."
Ainakin yhtä hyvä kuin Puhdistus ja innolla odotan Oksasen seuraavaa kirjaa. Lukematta on vielä Stalinin lehmät.
Suivaannuin paikalliselle K-kauppiaalle. Tai en oikeastaan päässyt hänelle itselleen mitään sanomaan, vaan jätin kassatytön kautta viestin. Ihan asiallisen, totta kai.
Kaupan edessä on kolme invapaikkaa (pysäköinti) ja aina loimulohen myyntikoju on niillä invapaikoilla, vaikka tilaa on muuallakin runsaasti. Hei haloo!!! Ei varmasti kaverilla/kauppiaalla riitä kanttia antaa taksille varattua paikkaa myyntipaikaksi, mutta invapaikalla ei tunnu olevan niin väliä..
Nyt olen kateellinen. Jossain päin Suomea sataa vettä. Ainakin luulisin. On hieman viileämpää ja ilma raikastuu. Ei meillä, ei näy pilvenhattaraakaan. Kuluttajansuojalaki ei ilmeisesti koske sääennustuksia; minä niin nenä kiinni ruudussa eilen illalla katsoin, että kyllä täälläkin sataa. Mittarissa on rapiat 30 astetta ja parvekkeella auringossa ehkä jo 40. Ei jaksa.
Miksi muuten on hyväksyttävämpää valittaa pakkasesta kuin kuumuudesta? Minä ainakin saan palautteena tylyn kommentin ettei pidä valittaa, kun kerrankin on lämmintä. Miksei? Kylmältä pystyy suojautumaan vaatteita lisäämällä ja sisätiloissa tarkenee. Jos minä vielä nyt vähennän vaatteita tulee syyte useammankin lainkohdan rikkomisesta...
Mutta ei auta. Taidan pyörähtää pienen sadetanssin =I
